25.8.1999

Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 22.10.1997

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä selvitetyksi, että A oli toukokuun 1997 ja 4.9.1997 välisenä aikana Janakkalassa vuokraamallaan kiinteistöllä, jolle hän oli rakentanut 15 metriä pitkän, 3 metriä leveän ja harjan kohdalta 2 metriä korkean tuulettimilla ja lämmittimellä varustetun muovilla katetun kasvihuoneen, viljellyt Cannabis sativa -kasvia eli hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena. Kasvattamastaan hampusta A oli valmistanut suuren määrän marihuanaa ja jonkin verran hasista. Kasvihuoneesta oli 4.9.1997 takavarikoitu 93 täysikasvuista Cannabis sativa -kasvia. A:n hallusta tilan päärakennuksesta oli lisäksi takavarikoitu noin 2 grammaa hasista ja kuivattua ja kuivumassa ollutta marihuanaa yhteensä noin 4,5 kiloa. Vielä A:n hallusta oli sanotusta rakennuksesta löydetty 69 900 markan arvosta setelirahoja. A:n asunnosta Vantaalta oli löydetty marihuanaa yhteensä noin 4,7 kiloa. Osa viimeksi mainitusta marihuanaerästä oli pakattu todennäköisesti myyntipakkauksiksi tarkoitettuihin muovipusseihin. Lisäksi A:n asunnosta oli takavarikoitu vaaka, 12 kasvihuoneviljelyssä käytettävää kaasupurkauslamppua, kasvilannoitteita ja ravinteita sekä kaksi lannoiteliuoksen happamuuden mittaamiseen käytettävää PH-mittaria, mikä osoitti A:n toiminnan ammattimaisuutta.

A:n viljelemän ja hallussapitämän huumausaine-erän laskennallinen kokonaismäärä oli ollut 24,2 kiloa, josta 2 grammaa oli ollut hasista ja loput hyvälaatuista hasiksen veroista marihuanaa.

Huumausainekasvien viljely oli toteutettu ammattimaisesti. Viljely oli tapahtunut kasvihuoneessa, jossa oli ollut lämmityslaite, tuulettimet ja musta muovi, jolla kasvihuoneen kasvuolosuhteita oli säädelty peittämällä viljelmä yöksi. A oli pitänyt kasvien hoitopäiväkirjaa. A:n hallusta oli löydetty useita astioita kasvien lannoitteita ja PH-mittari suotuisten kasvuolosuhteiden luomiseksi. Huomioon ottaen teon suunnitelmallisuus, ammattimaisuus, viljelmästä saatavat suuret huumausainemäärät ja se, että osa huumausaineesta oli ollut pakattuna tyypillisiin myyntipakkauksiin, käräjäoikeus katsoi, että viljely ja huumausaineen hallussapito oli tapahtunut myyntitarkoituksessa. A:n saama hyöty, jos hän olisi ehtinyt myydä huumausaineen, olisi ollut noin 968 000 markkaa.

Huomioon ottaen huumausaineen suuri määrä, viljelyn ammattimaisuus ja rikoksella tavoiteltu suuri hyöty huumausainerikosta oli, myös tekoa kokonaisuutena arvostellen, pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus totesi, että A oli aikaisemmin tuomittu Helsingin hovioikeuden 8.10.1996 antamalla tuomiolla alkukesästä 1995 tehdystä huumausainerikoksesta. Hän oli tuolloinkin viljellyt hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena. Toiminta oli tuolloin ollut suunnitelmallista. A:lle oli tuosta teosta tuomittu ehdollinen rangaistus. Tästä rangaistuksesta A ei ollut ottanut ojentuakseen, vaan oli tehnyt uuden vastaavanlaisen rikollisen teon. Teko oli nyt suunnitelmallinen. Edellä oleva otettiin huomioon rangaistusta mitattaessa. Hampun laajamittaisen viljelyn myyntiä varten tuli olla rikoksen vahingollisuuden ja rangaistuksen yleisestävien vaikutusten vuoksi selkeästi ankarammin rangaistavaa, kuin vastaavanlaatuisen ja suuruisen huumausaine-erän tai huumausaineen raaka-aine-erän pelkän hallussapidon ja myynnin.

Edelleen käräjäoikeus totesi, että A:n hallusta oli löydetty kätkettynä setelirahaa. A oli juuri ryhtynyt korjaamaan satoa ja näin ollen oli todennäköistä, että rahat olivat olleet osittain ennakkomaksua tai maksua korjatusta tai korjattavasta sadosta.

A:n kasvienhoitopäiväkirjan merkintöjen mukaan hän oli hankkinut lämpölamput, jotta voisi jatkaa huumausaineeksi tarkoitetun hampun viljelyä.

A tuomittiin rikoslain 50 luvun 2 §:n ja 6 luvun 2 §:n 1 kohdan nojalla törkeästä huumausainerikoksesta ja Helsingin hovioikeuden 8.10.1996 annetulla tuomiolla hänen syykseen luetuista huumausainerikoksesta ja hallinnan loukkauksesta yhteiseen 5 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lamput muun ohessa tuomittiin rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyksi. Rahat 69 900 markkaa määrättiin rikoslain 50 luvun 6 §:n ja 2 luvun 16 §:n nojalla rikoksen tuottamana hyötynä valtiolle menetetyksi.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 4.3.1998

A valitti hovioikeuteen. Valituksessaan A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen huumausainerikokseen törkeän huumausainerikoksen asemesta ja että syyte enemmälti hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan. Lisäksi A vaati, ettei Helsingin hovioikeuden 8.10.1996 tuomitsemaa ehdollista vankeusrangaistusta määrätä pantavaksi täytäntöön. Vielä A vaati häneltä takavarikoitujen lämpölamppujen ja rahojen palauttamista.

Toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn hovioikeus lausui, että A oli kiistänyt hänen syykseen luetun huumausaineen määrän sillä perusteella, että poliisien tutkiman kahdeksan kilon kasvimäärän perusteella ei ollut voitu tehdä luotettavia johtopäätöksiä koko takavarikoidusta kasvierästä, kasvien märkäpainon punnitsemisessa käytetty vaaka ei ollut ollut riittävän tarkka, marihuana oli punnittu kosteana ja A:n syyksi luettuun huumausainemäärään oli sisältynyt huumausaineeksi kelpaamattomia kasvin osia.

Todistajana kuultu poliisimies oli kertonut, että tutkittuun kahdeksan kilon erään oli otettu viisi isoa kasvia, viisi keskisuurta kasvia ja viisi pientä kasvia sekä tilan päärakennuksen keittiöstä löytyneet kolme kasvia eli yhteensä 18 kasvia. Todistajana kuullun farmasian tohtorin mukaan kahdeksasta kilosta saatuja laskennallisia arvoja oli voitu luotettavasti käyttää arvioitaessa koko takavarikoidun kasvierän kuivapainoa sekä lehtien ja kukintojen osuutta siitä.

A:n esittämä väite ei heikentänyt tutkimustulosten soveltuvuutta arvioitaessa koko kasvierän kuivapainoa, koska kysymys oli otokseen sisältyvien erikokoisten kasvien painon keskiarvosta. Jos sama asia laskettiin suurilla kasveilla, saatiin kaikkien kasvien kokonaispainoksi reilusti yli 67 kiloa ja pienillä kasveilla kokonaispaino oli taas huomattavasti alle 40 kiloa.

Poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta kävi ilmi, että kasvien märkäpainon punnituksessa käytetty vaaka oli ollut kilon tarkkuudella punnitseva. Todistajana kuullun farmasian tohtorin mukaan tästä johtuneen virheen vaikutus ei ollut ollut kovin suuri 59 kilossa, mutta kylläkin jo huomattavampi kahdeksassa kilossa.

Poliisin teknisen tutkinnan mukaan näytteeksi otetussa kahdeksan kilon erässä oli ollut kuiva-ainetta 3 kiloa 570 grammaa eli kuivapainoprosentti oli ollut 44,63. Siten 59 kilossa kuiva-ainetta oli ollut 26 kiloa 331 grammaa. Koska vaaka oli näyttänyt painon vain yhden kilon tarkkuudella, oli kuivapainoprosentti ja kuiva-aineen osuus koko määrästä laskettava syytetyn edun mukaisesti. Siten sanotusta vaa'an tarkkuutta koskevasta seikasta johtuen kahdeksan kilon asemesta yhdeksän kilon perusteella laskettu kuivapainoprosentti oli 39,67 ja kuiva-aineen osuus 58 kilosta oli 23,9 grammaa.

Näytteeksi otetusta kahdeksan kilon erästä kuivatussa 3 kilossa 570 grammassa oli poliisin teknisen tutkinnan mukaan ollut lehtiä ja kukintoja 1 kilo 813 grammaa eli 50,78 prosenttia. Näin ollen 67 kilosta saatavan marihuanan määrä oli ollut yhteensä 15 kiloa 184 grammaa. A:n väitteiden johdosta syyttäjä oli ilmoittanut, että laskuvirheestä johtuen kukintoja ja lehtiä oli ollut tosiasiassa enemmän ja että siten huumausainemäärä oli tosiasiassa ollut noin kiloa suurempi kuin syytteessä. Kun syyttäjän ilmoittama virhe oli eliminoitu, saatiin kukintojen ja lehtien määräksi 1 kilo 920 grammaa eli 53,78 prosenttia kuiva-aineesta. Laskemalla 53,78 prosenttia koko kuiva-ainemäärästä hovioikeus päätyi tältä osin enintään yhteensä 14 kilon 294 gramman laskennalliseen huumausainemäärään.

Todistajana kuultu poliisimies oli kertonut, että tutkimuksiin otetut kasvit oli kuivattu vetokaapissa 5. -10.9.1997. Todistelutarkoituksessa kuultu A oli kuitenkin pitänyt kuivausaikaa riittämättömänä. A oli kertonut, että marihuanaa tuli kuivata kaksi viikkoa huoneenlämmössä riittävällä ilmanvaihdolla. Todistajana kuullun farmasian tohtorinkin mukaan poliisin käyttämä kuivausaika oli ollut liian lyhyt, mikä oli myös pääteltävissä poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta ja keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 19.9.1997 ja 23.9.1997 antamista lausunnoista. Tutkimushetkellä laboratoriossa suurten kasvien lehtien ja kukintojen paino oli pudonnut noin 12,5 prosenttia siitä, mikä niiden paino oli ollut poliisin suorittamassa punnituksessa. Sen sijaan A:n itsensä kuivaama Vantaalta löydetty marihuana ei ollut tutkinnan aikana kuivunut. Tämä tuki osaltaan sitä, että kuivausaika vetokaapissa oli ollut liian lyhyt.

Siitä huolimatta, että keskisuurten ja pienten kasvien lehtien ja kukintojen paino oli punnituksen jälkeen pudonnut huomattavasti vähemmän kuin suurten kasvien, hovioikeus arvioi syytetyn edun huomioonottaen kuivumisen osuudeksi 15 prosenttia. Siten viljelmällä olleista kasveista saatavan huumausaineen määrä oli ollut 12 kiloa 150 grammaa.

Myös Janakkalan tilan päärakennuksessa olleen marihuanan kuivuminen oli ollut kesken, erityisesti 3 kilon 380 gramman osalta. Todistajana kuullun poliisimiehen kertomuksen perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, että 3 kilon 380 gramman erään olivat sisältyneet myös oksat. Ottaen huomioon lehtien ja kukintojen kuivapainoprosentti 53,78 ja noin 35 prosentin luokkaa oleva lisäkuivuminen tutkinnan aikana saatiin marihuanan määräksi 1 kilo 182 grammaa. Asunnossa oli 3 kilon 380 gramman lisäksi ollut marihuanaa tutkinnan mukaan 1 kilo 310 grammaa. Koska kuivuminen oli ollut vähäistä, ei 1 kilosta 310 grammasta tehty vähennystä.

Todistajana kuullun poliisimiehen kertomuksen, tutkinnasta otettujen valokuvien ja poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjan perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, ettei marihuanaan ollut sisältynyt huumausaineeksi kelpaamattomia kasvin osia lukuunottamatta 3 kilon 380 gramman erää.

Edellä kerrotun perusteella oli selvitetty, että viljelmällä olleista kasveista saatavan huumausaineen laskennallinen määrä oli ollut yhteensä 12 kiloa 150 grammaa ja että tilan päärakennuksessa oli ollut marihuanaa 1 kilo 182 grammaa ja 1 kilo 310 grammaa eli yhteensä 2 kiloa 492 grammaa. Lisäksi siellä oli ollut 2 grammaa hasista. Teknisen tutkinnan pöytäkirjasta ilmeni, että A:n asunnossa Vantaalla oli ollut marihuanaa 4 kiloa 591 grammaa. Marihuanan laskennallinen kokonaismäärä oli siten ollut yhteensä 19 kiloa 233 grammaa.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan Janakkalasta tutkituista kasveista oli ollut kannabiksen vaikuttavaa ainetta tetrahydrokannabinolia (THC) 2,6 - 8,4 prosenttia. Hasiksen THC-pitoisuus oli ollut 28 prosenttia. Vantaalta tutkittujen kasvien THCpitoisuudet olivat olleet 0,7 - 1,8 prosenttia lukuun ottamatta kukintoja, joiden THC-pitoisuus oli ollut 6,6 prosenttia. Todistajana kuullut kaksi poliisimiestä ovat kertoneet, että marihuanan THC-pitoisuus oli yleensä 0,35 - 12 prosenttia ja hasiksen 4 - 10 prosenttia.

Edellä mainitut seikat huomioonottaen hyvälaatuista hasiksen veroista marihuanaa oli ollut Janakkalassa 14 kiloa 642 grammaa ja Vantaalla 640 grammaa sekä Vantaalla huonompilaatuista marihuanaa 3 kiloa 951 grammaa. Hyvälaatuisen marihuanan grammahinnaksi oli selvitetty 40 markkaa ja huonompilaatuisen 30 markkaa. Siten A:n saama hyöty, jos hän olisi ehtinyt myydä huumausaineen, olisi ollut yhteensä 729 810 markkaa.

Syytteen osittaisesta hylkäämisestä huolimatta A:n syyksi luettua tekoa oli käräjäoikeuden mainitsemin perustein pidettävä törkeänä.

Vaikka Vantaalta löydetyn marihuanan 3 kilon 951 gramman huumausainepitoisuuden alhaisuus oli otettava rangaistuksen mittaamisessa lieventävänä seikkana huomioon, niin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein hovioikeus katsoi, että teko oli ankarasti tuomittava.

Lämpölamppujen osalta hovioikeus totesi, että rikoslain 50 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan menetetyksi oli tuomittava välineet, tarvikkeet tai aineet, joita oli käytetty sanotussa luvussa mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka oli tähän tarkoitukseen hankittu. Säännöksen perusteella oli tuomittava menetetyksi myös sellaiset rikoksentekovälineet, jotka rikoksentekijä oli hankkinut samanlaisen rikoksen tekemistä varten kuin menettämisseuraamuksen perustana ollut rikos, mutta joita hän ei vielä ollut ehtinyt käyttää aiottuun tarkoitukseen.

A:n muistiinpanoista oli pääteltävissä vastoin hänen kiistämistään, että hän oli hankkinut lämpölamput jatkaakseen huumausaineeksi tarkoitetun hampun viljelyä. Vaikka A ei ollut käyttänyt lämpölamppuja hänen syykseen luetun rikoksen tekemiseen, niin edellä mainitun perusteella lämpölamput oli tuomittava valtiolle menetetyiksi, koska ne oli hankittu myöhempää huumausaineen viljelyä varten.

Hovioikeus pysytti muutoin käräjäoikeuden tuomion, mutta alensi A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen 4 vuoteen 9 kuukauteen vankeutta.

Syyksilukeminen

Näytön arvioinnin osalta Korkein oikeus ei katso olevan syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. Näin ollen Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden johtopäätöksen A:n syyksi luettavasta huumausaineen määrästä. A:n kasvattamista hampuista saatavan huumausaineen laskennallinen määrä on ollut yhteensä 19 kiloa 233 grammaa ja arvo lähes 730 000 markkaa. Tämän lisäksi A:n hallusta on tavattu kaksi grammaa hasista. Rikoksen kohteena on siten ollut suuri määrä huumausainetta ja rikoksella on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Huumausainerikosta on tämän vuoksi ja, ottaen huomioon sen ammattimaisuus, myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Rangaistuksen mittaaminen

Hamppu on marihuanaksi valmistettuna tai muun huumausaineen raaka-aineena ollut hyvänlaatuista ja vastannut THC-pitoisuudeltaan pääosin hasista. Rangaistusta teosta mitattaessa on siten perusteltua ottaa lähtökohdaksi yleisesti noudatettu, huumausainerikoksen kohteena olleeseen hasiksen määrään perustuva rangaistuskäytäntö. A:n syyksi luettu menettely on kuitenkin vaatinut erityistä suunnitelmallisuutta, ollut pitkäkestoinen ja liiketoimenomainen. Teko osoittaa tämän vuoksi hänessä niin moitittavaa syyllisyyttä, että rangaistus tulee mitata ankarammin kuin yleensä vastaavanlaatuisen ja -suuruisen hasiserän ollessa rikoksen kohteena. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta ei siten ole syytä alentaa.

Menettämisseuraamukset

Takavarikoidut setelirahat yhteensä 69 900 markkaa ovat löytyneet Janakkalassa sijaitsevan A:n vuokraaman tilan päärakennuksen keittiöstä hellan alta halkopinosta muovipussiin niputettuina. A on kertonut saaneensa rahat haltuunsa, mutta etteivät rahat olleet hänen. Muuta A ei ole suostunut rahoista kertomaan.

A:n vuokraamalle tilalle tehdyssä kotietsinnässä tilalta on tavattu vain A. A on asiaa tutkittaessa ilmoittanut, ettei, vuokranantajaa ja tämän tuttavia lukuunottamatta, yksikään hänen tuttunsa ollut tilalla käynyt. Viitteitä siitä, että tilalla olisi asunut tai vieraillut muita henkilöitä kuin A, ei ole.

Kun takavarikoidut setelirahat ovat löytyneet A:n yksin hallitsemasta rakennuksesta, jossa ei ole oleskellut muita henkilöitä, ja kun A ei ole suostunut kertomaan mitään rahojen alkuperästä, asiassa on selvitetty, että rahat kuuluvat A:lle.

A:n taloudellisesta asemasta esitetyn selvityksen mukaan hänellä ei kesällä 1997 ole ollut varallisuutta. Maksamatonta opintolainaa hänellä on ollut ainakin 10 000 markkaa. A on saanut työttömyyspäivärahaa 2 021 markkaa ja asumistukea 647 markkaa kuukaudessa. A on maksanut vuokraa Helsingissä sijaitsevasta asunnostaan 2 200 markkaa ja Vantaalla sijaitsevasta asunnostaan 2 500 markkaa kuukaudessa. Lisäksi A on maksanut vuokraa Janakkalassa sijaitsevasta tilasta.

A:lla ei siten ole ollut työpaikkaa eikä mainittavaa varallisuutta. A ei ole vastannut tiedusteluihin, jotka ovat koskeneet hänen aikaisempaa työssäoloaan tai varallisuusasemaansa. Viitteitä siitä, että A olisi syytteessä tarkoitettuna aikana harjoittanut muuta tuloa tuottavaa toimintaa kuin marihuanan tuotantoa, ei ole.

A:n varallisuusasemasta sekä säännöllisistä tuloista ja menoista esitetty edellä mainittu selvitys osoittavat, ettei A:lla ole voinut olla hallussaan 69 900 markkaa omia säästöjä. Rahojen suuresta määrästä sekä poikkeuksellisesta säilytystavasta voidaan päätellä, etteivät rahat ole liittyneet A:n säännönmukaiseen taloudenpitoon ja kulutukseen.

A on rahojen löytymisen aikoihin harjoittanut laajamittaista huumausaineen viljelyä. A:n Vantaalla sijaitsevasta asunnosta muun ohella takavarikoidut 43 pienehköä marihuanapussia viittaavat siihen, että A on toiminnallaan pyrkinyt laajamittaiseen huumausaineen jakeluun. Asiassa ei ole ilmennyt mitään siihen viittaavaa, että A tämän lisäksi olisi harjoittanut muutakin tuloa tuottavaa toimintaa, josta takavarikoidut rahat saattaisivat olla peräisin.

Edellä esitetyn perusteella on selvitetty, että A on saanut edellä mainitut setelirahat hänen syykseen tässä jutussa luetulla rikoksella. Rahat ovat näin ollen rikoslain 2 luvun 16 §:ssä tarkoitettua rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. Kun huumausaineen viljely ja valmistaminen ovat rikollista toimintaa, niistä aiheutuneita kustannuksia ei voida hyödyn määrää arvioitaessa ottaa vähennyksenä huomioon. Setelirahat on siten kokonaisuudessaan tuomittava valtiolle menetetyiksi.

Rahat eivät ole rikoslain 50 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja välineitä, tarvikkeita tai aineita, joita on käytetty A:n syyksi luetun rikoksen tekemiseen eivätkä saman momentin 2 kohdassa tarkoitettuja huumausaineen laitonta viljelyä ja valmistusta varten lainattuja varoja tai varoja, joilla muuten olisi rahoitettu A:n syyksi luettua törkeää huumausainerikosta. Näin ollen niitä ei voida, niin kuin alemmat oikeudet ovat tehneet, tuomita menetetyiksi rikoslain 50 luvun 6 §:n nojalla.

Lämpölamppuja koskevan menettämisseuraamuksen osalta Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.